Silloin kun juttelin tilanteestani ammattikoulun opolleni ja hän kertoi minulle kuinka tulen käsittelemään lapsuuteni traumoja/kokemuksia paljon sen jälkeen kun olen saanut omia lapsia. Nyt olen 9kk pojan äiti ja nyt ymmärrän mitä oponi tarkoitti sillä, että tulen käymään lapsuuteni läpi uudestaan, kun saan omia lapsia.

Olen monesti miettinyt sitä kun olin 12v ja sain nuorimman sisarukseni. Tuolloinkin vanhempamme juopottelivat normaaliin tapaansa ja minä hoidin kaikkia kolmea pienempää siskoani. Olin siis kuudennella luokalla, kun Anni syntyi. Meillä oli koulusta viikon loma ja meidän piti kirjoittaa koulussa loman jälkeen kirjoitelma, jossa kerroimme mitä teimme lomalla.
Minä kirjoitin kirjoitelmaani kuinka hoidin pienintä siskoani kun vanhemmat olivat yön yli "korjaamassa autoa" (juopottelemassa ja taisivat samalla rassatakkin jotain autoa). Noh tästä kirjoitelmastanihan seurasi (tietenkin) se, että opettajamme teki sosiaalitoimelle ilmoituksen. Eräänä päivänä, kun tulin koulusta kotiin minua odotti vihaiset vanhemmat kotona. Näin heidän katseistaan heti, että nyt olin taas tehnyt jotain "väärää" heidän mielestään. Noh pianhan asia minulle kävi selväksi, kun äitini alkoi minulle vihan ja raivon sekaisin sanoin selittämään kuinka olin aiheuttanut paskaa meidän perheelle. Äitini tivasi miksi olin niin kirjoittanut kirjoitelmaani. Enhän minä ymmärtänyt, että tein jotain väärin, koska se oli minulle normaalia elämää! Olin paniikissa enkä tiennyt mitä sanoisin äidilleni. Itkin olohuoneen sohvalla ja olin todella hämilläni tilanteesta. Pian äiti otti olohuoneen sohvatyynyn ja alkoi sillä hakata minua. Minulle kävi todella hyvin selväksi, että olin tehnyt väärin, vaikken ymmärtänyt miksen saanut kertoa totuutta.

Sama meno on jatkunut niiin kauan kun kotona asuin, minä jäin kotiin aina hoitamaan pienempiä siskojani, jos vanhempamme lähtivät juopottelemaan. Kerrankin kun vanhempamme päättivät taas lähteä rillulle jäin kaitsemaan pienempiä sisaruksiani. Anni oli suunnilleen silloin noin 6kk (tarkkaa ikää en muista, mutta Anni osasi jo kuitenkin pyöriä). Leikimme Piian ja Tiian kanssa illan, kun minä samalla hoidin pientä vauvaa. Kun pistin Annin yöunille laitoin hänet vanhempieni sängyn toiseen reunaan ja reunalle esteeksi pistin tyynyjä ja peiton. Olimme jo Piian ja Tiiankin kanssa nukkumassa, kun vanhempamme tulivat kapakasta. Heräsin siihen kun iskä riiuhtaisi minut sängystä ja huusi, että olimme unohtaneet Annin leikeissä lattialle. Olin vielä uninen, mutta hyvin peloissani ja koetin itkultani saada sanotuksi että Anni laitettiin sänkyyn nukkumaan. Iskä riuhtaisi minua vielä niin että lensin seinää vasten.
Nyt olen miettinyt sitä, että eikö se ole vaarallisempaa jos pieni lapsi on tippunut sängystä lattialle, mitä että se olisi unohdettu lattialle nukkumaan...? Noh se ei ole se pää pointti vaan se, että kuka 12-13vuotias vielä itsekkin lapsi osaisi ajatella, että Anni olisi voinut pyöriä toiselta puolelta sänkyä alas lattialle? Nyt kun olen itse äiti olen miettinyt sitä etten voisi kuvitellakkaan antaa pientä poikaani vielä edes omille siskoilleni Piialle (17v) ja Tiialle (15v) yön yli hoitoon, kun nehän on vielä itsekkin lapsia!!!
Tai saati sitten joisin samalla alkoholia, kun minulla on pieni lapsi huolehdittavana! Minun lapsi ei tule näkemään minua eikä miestäni humalassa.
Olen onnellinen siitä, että olen saanut rinnalleni niin ymmärtäväisen miehen ja meidän elämän perusasioiden periaatteet on niin samanlaiset! Me aiomme antaa paremman lapsuuden omille lapsillemme, mitä itse olen saanut!

Minulla ei ollut juurikaan ns. omaa elämää viikonloppuisin, kun minun piti olla aina lapsenlikkana kotona. Ne kerrat, jolloin pääsin kavereilleni, niin vanhempamme juopottelivat kotona pienempien sisarusteni nähden... Niinä kertoina kun pääsin viikonloppuisin kavereilleni olin ihmeissään, kun heidän vanhemmat eivät juoneet! Se oli minulle uutta ja silloin jo aloin hieman ymmärtää kotiolojemme tilannetta, ettei tämän kuuluisi mennä näin.
Kotioloistani huolimatta olin ihan hyvin koulussa menestyvä. Päätin etten koskaan halua olla samanlainen kun vanhempani, joten minun on käytävä koulu hyvin ja hankin itselleni ammatin!
Kuitenkaan vanhemmilleni ei riittänyt se, että menestyin koulussa suhteellisen hyvin ja hoidin kotona siskoja aina kun vanhempieni viinahammasta kolotti. Sain vähän väliä kuulla vanhemmiltani kuinka vaikea ja paska ihminen olin. Monet kerrat lensi minun vaatteet ulkoeteiseen, kun vanhemmat käskivät minun häipyä.
Nyt myöhemmin, kun olen jo asunut kauan omillani. Olen saanut perheemme ulkopuolisilta ihmisiltä kuulla kuinka hiljainen, pelokas ja sisäänpäin kääntynyt olin nuina aikoina (yläaste aikoina).